Ei tuu mitään...

..on päiviä kun ei pitäisi herätä siihen päivään ollenkaan!
Minua on vaivannut viikon verran flunssa ja se tänään näyttää voittavansa jopa minutkin! Kaatuhan ne valtamerilaivatkin niin miks en minäkin...meinaan petiin.

Päätä särkee poskia myös, nenä vuotaa, silmät on kun särellä ja kutiaa ja lämpöäkin on. Ei perhana tänään en kykene töihin!
Sain soitettua lääkärin ajan itselleni ja puoli tuntia oli aikaa siihen joten nyt tuli kiire! Tällä emännällä ei saisi koskaan olla kiire mihinkään koska jälki sen jälkeen on sen näköistä.
Puolessa välissä matkaa ihmettelin autostani alati kuuluvaa koputusta! Juu koputus. Joku selvästi alustan alla koputtaa ja pyrkii autoon sisälle. No hiiret varmaan taas onhan niitä ennekin konepellin alta tupsahtanut niin kuin kerran Jyväskylän keskustassa huomasin kuljettaneeni peltohiiren keskelle kaupunkia ja voi kuinka maalaiseksi itseni silloin tunsinkaan!
Koputus jatkui kunnes tajusin...voi perkele mä niin unohdin sen johdon! Lämppärin johtohan siellä koputteli että ottaisko emännyys sen irti vai mitä?
Miks minulle aina käy näin? Oikeasti nopeat pikalähdöt ei ole meikäläistä varten luotu ollenkaan,
Nooh matka jatkui kohti arvauskeskusta. Tiskin takana oli työhönsä kyllästyneen näköinen hoituri jolle meinasin tokaista että voin tulla tilallesi töihin mielellään siistiin sisätyöhön. Tämä perhana näki ilmeisesti ilmeestäni että jahas kohta se laukaisee taas jotain mutta olikin ennen minua jo äänessä. "Sieltähän se Sari sit tuleekin jo!" "MÄ EN TODELLAKAAN KÄY TÄÄLLÄ NÄIN USEIN!"  Hävetti, tupa täynnä pipopäistä maalaiskansaa ja minä muka paikan vakioasiakas? Ei samperi..ei kun nieltävä häpeä ja istuttava jonon jatkoksi.
Lääkärireissun jälkeen lähikauppaan Perälään. Tarkoituksena ostaa kahvia varten termospullo koska keskimmäinen kupeitteni hedelmistä olisi tulossa äiteen luokse viikonloppua viettämään ja voi sitä kahvin kulutuksen määrää! Sitä kuluu siihen malliin että päätin ostaa nuorelle miehelle termospullon helpottaakseni kahvinkeittimeni työtä. Sopiva löytyikin jonka sitten näyttävästi heitin kaupan pihassa maahan ja pam..helisee kummasti tää ei oo kovin terve tää pullo!
Askel vakaasti takaisin kauppaan ja viehkosti että onko tää sun mielestä ihan terve? No eihän nyt toki hae uusi hyllystä.
Nyt loppupäivän kasaan kassillisen herkkuja viereeni, sukellan soffan ihanaan pehmeyteen kauko-ohjain tiukasti käteeni ja en tee yhtään mitään. En liiku mihinkään annan vain ohjeita nuorelle miehelle ja nautin olostani seikkaillen välillä naamakirjan ja sähköpostin välillä...odottaen jotain?!

Jokainen elämässäsi sattuva katastrofi
ei välttämättä ole katastrofi vaan tilanne,
joka odottaa että sinä muutat käsitystäsi siitä.