keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Keskikesä kohta selätetty...

Lomat puolillaan maalaisromanttisen kodin emännyydellä. Ei voi vettää kässäriä kun sitä ei ole mitä vetäisi! Jos semmonen abaratti olisi niin tää emäntä varmaan roikkusi runsaalla massallaan siinä vivussa kii...et liiku senttiäkään!
Tähän voisi tottua...ikuinen lomalainen! Kyllä saisin aikani kulumaan! En sit ymmärrä niitä ihmisiä jotka sanoo että työtä ei pidä lopettaa mitä sit tekisi? Hitto onhan elämässä muutakin kuin työ...mitä hä?
On siivoasmista, sisustamista, pihamaalla kuokkimista ja kun talvi tulee niin tästä pihasta ei kolausaluekkaan hevillä lopu eli vaikka notkuis alati kolan kaulassa kii niin hommia taatusti on. Ehei kuulkaas lukijani en minä nyt työllä itteäni rääkkää! Tuo kallisarvoinen vartaloni (joka nielee kaiken rahani) on minulle niin tärkeä että en viitti toista turhaan väsyttää....laiskiainen tää emäntä on täysi laiskiainen! Mitäs sit jokkahiseen kastiin pittää meistä joku olla sitä laatikkoa täyttämään.

Nytkin heräsin saattelemaan armaan työmyyrä mieheni aamusella omille töilleen...aamupala nekkuun ja soffalle filtin alle katsomaan edellisen illan nauhotukset digiboxista...arvatkaa mitkä kaksi kömpii ja on emännän kans aivan samaa mieltä että......nyt naatitaan taas!
Miten oonkaan oikian rodun itelleni valinna...nää mäyräkoirulit on niiiiiin makkuu halusia ja lämmön hakusia otuksia aivan kuin emäntänsäkkin! Kauhulla kuitenkin ajattelen sitä vanhaa sanontaa "sellainen koira kun emäntäsäkkin" ei hitto...ei ei ei ...siis niillähän katkiaa selekä jos tämmösen painolastin vattaansa ottaa kun emännyys... Laitetta koirulit siis lenkille ja laihikselle! Oon mie ankara mutta phyii mitäs sit!? Toisen hyvvää mie vaan ajattelen....kerrankin.

Aamusella pikkuruisen mäykyn kanssa lähimetässä helemat rytkyen juoksin mustikka mättäästä toiselle mättäälle.. Oli siinä taas näky! Voip kertakaikkisesti...Ruuhimäkeläiset taitoo jo pittää tämän talon emäntää jo ihan pimmeenä mutta mitäpä tuosta oli sentään vaattehet päällä tällä kertaa.. Näistä Ruuhimäkeläisistä sen verran että ne polkee jarrupoljinta siihen malliin meitin talon kohdalla että varmaan kohta jokkahisella on jarrupaloissa sanomista...herää kysymys hmm mistä on kysymys? Kiinnostavasta emännästä joka tekkee mitä halluu vai irrallaan olevista Tapolan-makkarakoiruleista vai siitä mitä lie emännyys on nyt keksinnä? En tiedä en..ihmettelin tuota männä iltana isännän kanssa että mikä lie on niin mielenkiinoista tässä tieossuuessa että jokkahisella suoralla pittää melkein pysähtyä? Joo kerran mie kyllä uhkasin noita naapurloita että kaivan kuoppia tien täytteen kun ajavat kuin päättömät kanaset mutta ehei ei tarvii kuluttaa kroppaasa moiseen noi on oppineet pysähtymään! Jotkut ovat oikeasti jopa röyhkeitäkin..pysähtyvät ja kun huomataan että taas joku tuijotellee talloon päin niin johan alkaa mieletön kaasun väännytys..outoja nää maalaiset kertakaikkisesti mutta niin mukavii!


Muistan ikäni sen tunteen kun eräänä yönä heräsin...iliko alasti...aurinko nousi ja mäyräkoiran penikka vaati ulos tarpeilleen..no vaati ja vaati ainakin oletin niin ja ajattelin että liennee paree vierä ettei tarvii pisussa lillua toisen.. No mie kaappasin pienen otuksen kainaloon ja ulos tarpeilleen.. Siihen minä runsaat muodot omaava emännyys painoin paljaan persuukseni kylymälle puurappuselle, ei vaattehen vaatetta yllä vain kevyt tuuli mekkona ! Istuin ja katsoin kun aurikon teki tuloaan ylemmäs ja ylemmäs..koiruli kaivoi kuoppaa jätökselleen ja lehemät ammui! Helevat ja kun Ruuhimäessä on tasan yhressä tallouvessa lypsäviä niin ny niiden sarvipäitten määkiminen kuului meitille asti...oli niin hiton hiljasta! Siinä minä rintava, reitevä ja persevä emännyys istuin..jumalan suomassa asussani! Nyt jos joku Ruuhimäkeläinen olisi siitä porheltanut ohi niin varmasti...taatusti...olisi tullut ruumihia! Ojjaan olisi polloinen kuitenkin ajanna..Kunhan onnettomat ohjaavat sit kulkupelinsä tuonne tien toiselle  puolelle ettei kaaru mun uudet istutukset!

Minusta on satasella tullut täys maalaistollikka..sitähän kakaratkin ain ovat pelänneet että vanha äitee alkaa kävelee kun maalaiset essut päällä ja huivi tiukasti pään ympärillä..tässä emännyydessä on vaan se vinha ero..tää voi olla vaikka eevan-puvussa tästä oliosta kun ei koskaan mee takkeeseen.






Mieheni sai älynvälläyksen...nyt nainen ylös soffalta ja kaksi jalorotuista otusta mukkaan remmeissään ja määkkee hiihtämmään ylös ja alas jalakasin! Hiki virtasi ja kirosanat soi...sen taidon mie muuten ossaan! Joskus jopa itteäänkin hävettää että hyi hitto oonko mie nainen olleen kun suustani tulloo kun ukkomustalaisen sanavarasto! No kuitenkin tämä kuva jotenkin kuvaa sitä tilannetta...vaaraa ei ole kun minulla on noi kaksi jalorotuista metsästyskoiraa mukanani..kukkaa ei uskalla käydä kimppuhun...yksinäisen lenkkeilevän naisen!
Sitä immeinen ossaa härässä keksiä kaikki verukkeet miksi ja miksi ei...en mie jaksa kun....hmm ottaa niin pumpusta...ahdistaa... joo minnuu ahdistaa hidastteetaan kultasein! En mie pysty kun toi jalkakin on kippee hei perhana selekä tekkee nyt temppujaan ei en mie kykene..hirasta jo rakkahin ei männä niin lujjaa! Minä oikein pursuan syitä että miksi ei....siksi koska...no joo siksi että nää helevetin liikakilot ahistaa siksi sitä noin sannoo!!

Olen läski mä kestä en,
aina kun vain syöpöttelen.
olen ruma plussalainen,
nautintonani piparkakkunen.
mä läskejäni päivittelen,
mut mitään niille saa tehtyä en.


Mitäs sit? Muistan ajan kun olin anoreetikkomainen laiheliini...nuorena tuntui niiiiin pahalta kun yksikin isoveljen kavereista sanoi että "phyii helevetti noita sun jalkojas kaks tikkua vierekkäin miten noilla ees voi kävellä?" Olin laiha kun luuviulu, kaikki luut loisti paikoillaan, mutta mikä on tilanne nyt? Voiko se päteä se sama kuin koirilla? Jos koiran kylkiluut näkkyy niin koira on liian laiha mutta niiden pittää tuntua kun kärellä koskee kylkiin...kyllä minultakin kylkiluut tunttuu kun oikein alkoo hierommaan...onhan ne siellä ja hyvin ovatkin kiinni ! Silloinhan olen semmottinen normikokoinen...mitä hä?

Ai niin sain kunnian tutustua uusiin naapureihin ja ilokseni huomasin että eipä siellä rajannaapureina ihan hiljasempia immeisiä ookkaan...taidan jäädä jopa kakkoseksi!
Siinä heiän elloo seuratessa ja tarinoiden soljumista kuunnellessa huomasin tallouessa olevat koirat, niitä oli tuntui että vähän siellä ja jos toisaallakin. Nyt kun ollaan maalla niin noiden koiruuksien nimetkin voi olla melekein mitä vain mielikuvitus mieleen tuo tai hyvinnii helppo kuten Akka! Heillä siis on koiruus nimeltä Akka, tarkemmin sanottuna taitaa olla lapsensa koira mutta kumminkin.
No tällä isännällä on tapana komentaa laumaansa ja samaten "akkaansa"...Akka perkele sää sit pysyt tän tontin sisäpuolella, johan sulle rajapyykit on näyttänyt, akka helevetti teen susta kohta rukkaset, Akka jumalauta heti kotiin, Akka tänne ja Akka tuonne jne jne...tätä oli kotvasen kestänyt.. Tunnetustihan Ruuhimäki on hiljainen paikka mitä nyt välillä kuuluu että Akka perkele kohta saat selekää! Arvaa miten se oli kalskahtanut naapurloitten korviin moinen komentaminen....on siellä akka nyt kovilla ja kohta siitä tehhään jo rukkasekkin!
No onneks isäntä oli kerran "Akkansa" kera postilootalla tavannut tämän naapurin ja kirota pärräyttänyt koiruudelleen jottain komentosanoja ja nimellä mainiten.. OLi kuulemma ollut naapurin isännän ilme näkemisen arvonen..."jaa tääkö se Akka onnii? Heh me jo luultiin että siellä on naapurin emäntä himpunverran kovemman kurin alla !"
Eli tälläistä tää elo täällä hiljaisessa ja rauhallisessa Ruuhimäessä onnii..Mitä nyt välillä karjaisua kuuluu Akasta, lehmien ammunta ja niin kuuluihan meidänkin naapurissa kerran jumalaton noituminen kun nurmen leikkuu ei ollutkaan mennyt sovitulla tasolla... Sellaista se elämä täällä maalla on iloista ja rempseää..pilkettä silmäkulmain alla! 

Onneks me Haavistot ollaa niin helevetin hiljaisia jotta!!

Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...