Kevään sairaslomaputki takana ja hetki töissä oloa ja nyt ihan luvallisella poissaololla töistä....ansaitulla sanoisin vaikka tähän joku voi kommentoida että;" vastahan olit sairaslomalla eikö se jo riitä?"
Loma alkoi ja tunne että minua ei määrää kukaan tuli sen mukana! No ensimmäinen viikko ainakin joku määrää kun joka päivälle on sovittuna menemistä ja tulemista..lääkäriä, ct-kuvausta ym ym....mutta asiat hoituvat tunne on ainakin erinmoinen!
Sain tiedon että syksyllä, lomien loputtua, pidetään kolmikantakeskustelu työjaksamiseni suhteen...paikasta en vielä tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja missä sitä lopun 20 vuotta työaikaansa kuluttaa! Heittihän ne pommin ilmaan että " jospa rouva miettis sairaseläkettä tai ainakin osa-aikaista!" Ei tule kauppoja ehei..millä sit ostelen ja sisustelen en ainakaan eläkeläisen tuloilla! Eli töitä jatketaan kunnes kroppa sanoo...piip!
Kesä tuli ja kasvit juurtuivat...pensaat kasvaneet puolella ja sanoisinko että kaikki lähti kasvuun mitä ihmisiltä sain, yhtä tammea lukunottamatta ja yhtä pientä oksaa maatamyöten menevää viinimarjapensasta! Ei riittänyt emännyyden taidot ei sai ne kuolemaan!
Pää on täynnä ideoita kun vaan olisi joku joka tyhjentäisi tämän emännän kovalevyn ja toteuttaisi ne ideat...on kuulkaas tulossa heinäseipäistä taas uutta ja ihanaa, sisustus tai ainakin järjestyksen vaihtokin on mielessä jo käynyt.. Olenko levoton sielu?? No olenhan mie.. Muistan kun kakarana villin puoleisena sellaisena kun mennä vöyhötin niin äitee huuti aina perrääni että " mustalaisukko tullee ja hakkee sut pois kun oot niin tuhma"...Mustalais Huugolla pelottelivat lapsiparan jo pienestäpittäin! Nyt aikuisena sain tietää kuka tää Huugo on...no rakas isäni! Isä oli sen nimen saanut kun ei tullut kyseisen lajiporukan kanssa juttuun, jotain nuoruuden könnyyksiä ollut niin kemiat ei käyneet yhteen...eli Hugo olisi tullut ja vienyt pois....heh
Mitäs olen nyt touhunnut? No hiukan säästöliekillä on tää emännyys lepatellyt menemään..johan sitä keväällä paloi tuohta siihen malliin että on paree jo hellittää tai tullee perikato!
Ostin mie mahtavan vaakan...sille on visio ja toivoisin sen vision joskus jopa toteutuvan...katson nyt mitä elämällä on antaa meikäläiselle.. vinks vinks!Olisittepa nähneet armaani ilmeen kun raahasin tämän komistuksen takakontista talomme sisuksiin! MItä hittoa mihin tuota tarvitaan ja mihin ihmeeseen tuonkin meinaat mahduttaa? Mitä kummia koska miehen on tarvinnut moisia asioita meidän perheessä pähkäillä? Sille on jo valittuna oma paikkansa ;)
Hetakin on kasvanut ihan silmissä...ja korvissa! Ääni on kasvanut koiran mukana paljon kantavammaksi ja vaativammaksikin! On se vaan kiltti otus kertakaikkisesti se on...vielä kun saatais noi "ilopissat" lopetettua koska neiti on aina niiiiin otettu ja onnellinen kun tätä kutsuu tai katsoo...häntä vispaa ja vispaa ja samalla lorisee iloisesti pieni pisu...voi jummi! No emännän on rohkeammin vaan käytävä mopin kimppuun niin koti pysyy siistinäkin.. Mitä tehdä kun ei jaksa eikä kiinnosta....siinäpä se pulma onnii!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti