Eli tein viikonloppuna 15 tuntiset päivät ja unohtamattakaan että edellinen vapaa olis jossain viikon alussa ja noiden pitkien päivien jälkeen kaksi aamuakin vielä! Nyt on vapaata 5 kokonaista päivää...naatitaan nukutaan ja ollaan vaan! Pomo soitti tänään; "Sari säähän tykkäät tehdä tuplia?" No ei eläs nyt mää naatin nyt olostani ja pidän vapaasta kii vaikka teippaan ne itteeni...nyt en luovuta!! Joku raja se on hulluudellakin !
Tontillakin on hiljaista...muurarikin meni ja sairastui että jouti ihan lasarettiin asti hoitoon! Ei etene ei...taitaa sanonta pitääkkin paikkansa että ; jouluksi muutamme mutta sitä en vielä tiedä että minä jouluna se ihme tapahtuu.. Ens joulun olenkin töissä sen tiedän jo varmuudella kun viime joulu menikin kotona perheen parissa ollessa.
Huomenna onkin jännät paikat! No ei sen jännittävämmät mutta mennään tulevaa keittiökalustepakettia tarkastamaan mitä olemmekaan tilanneet. Voi vielä tehdä haluamat muutokset lisäykset ja poistot. Poistojakin on mutta lisäyksiäkin ja muutoksia..onkohan koko tilauskaan entisenlaisensa sen jälkeen? En edes oikein muista millaisen ollaan tilattu eli ihan hyvä mennä tarkistamaan mutta sen tiedän että vetimet muuttuu ainakin toisenlaiseksi.. Mies tokaisi että sit niitä laattojakin pitäis alkaa ostelemaan ja varailemaan! Voi iiiik mahtavaa nyt voin sanoa että tämä osio rakentamisessa on ihan meikäläisen hommia...sormet syyhyää sisustamiseen ja kovasti. Monta asiaa olen luovuttanut ja ne on jätetty tekemättä (olen kuulemma liian vaativa??) mutta sisustamisessa sanon minä sen viimeisen sanan ja mieheni ei auta muu kuin myöntyä...kyllä rakkaani kyllä! ♥
Tämän hetkinen "koti" hukkuu pölyyn ja sanonko mihin? Miten minusta tälläinen on tullut?? En tiedä itsekkään kun sitä oon miettinyt. Jos muistellaan entistä MINÄÄ; vein joka hiton päivä matot pihalle (ainakin eteisestä ja keittiöstä) imuroin ja pyyhin märällä mattojen välit...siivosin joka viikko kunnolla ym ym...lasten huonekkin joka ilta muksut joutui siivoamaan ennen nukkumaan menoa ja usein kaverit sanoikin että asuuko täällä muka lapsia? No asuu mutta lelut pysyy heidän omissa valtakunnissaan... Miten elämä nyt on? Imuri kaapissa tai sitten jossain nurkassa odottamassa käyttäjäänsä, lattialla koirankarvoja ja pölypalloja (onpahan koiralla millä leikkiä), hyllyt pölyssä, petikin petaamatta useimmiten ( iiik sitä ei ennen koskaan tapahtunut ei koskaan), kengät miten sattuu jalasta viskattuna eteisessä, kaapissa pinot vinossa...ei ei ei minusta on tullut laiska saamaton vätys! Tämä armas miehenikin kysyi että miten tähän ollaan päädytty? Minulla on kokoajan se tunne että toinen jalkani on ojennettuna kaasujalalle että vien muuttokuorman tulevaan kotiimme, pidän tätä vain väliaikaisena tilana ja en ole kotiutunut ollenkaan..en ole antanut sydäntäni vietäväksi en edes sisustanut mitenkään! Verhotkin edelleen vaihtamatta vaikka vuosi tässä on jo vierähtänyt...ei ei koskaan ennen päässyt käymään näin! Olenko tosiaan näin saamaton? Ääääh...
Aikaa on mennyt netissä, tuossa koukuttavassa aparaatissa mihin itsensä on päästänyt koukuttamaan ja pahasti. MIelikin ollut maassa ajoittain siellä tapahtuneiden tilanteiden ja kirjoittelujen takia mutta nostan nenäni ylöspäin ja astun askeleen taas ylemmäs heistä jotka sitä siellä tekevät! He eivät tunne minua eivätkä tiedä että minullakin on sydän! Nettiin on niin helppo kätkeä tunteensa ja esittää jotain aivan muuta kuin on..sanoa toiselle pahasti mitä ei voisi toiselle koskaan tehdä naamatusten...siellä se on liian helppoa! Miksi niin sanoa ja tehdä? Saako siitä joku hyvän mielen?
Minä en moisesta lannistu ehei..te ette tunnekkaan minua vielä! " Tulette tapani tuntemaan" hehe no ei vainenkaan se oli vaan vanha sanonta!
Aikaa on siis mennyt töissä ja haaveissa uudesta tulevasta kodista mutta eipäs unohdeta parhaita kavereita joita minullakin on! ♥ Ollaan menty ja touhuttu omiamme, nauru raiakaa ja iloiset vitsit soi. Ei hetkeäkään että ei saisi hyvää oloa ystävästä joka jaksaa olla vierellä niin ilon kuin surunkin...kiitos siitä! ♥
Koputat ovelle.
Näen kasvosi ikkunassa.
Ei tarvetta ryntäillä piilottamaan
tavaroita tyynyjen taakse.
Ei syytä häpeään,
vaikka silittämätön pyykki lojuu tuolilla.
vaikka silittämätön pyykki lojuu tuolilla.
Ei tarvetta juhla-astioihin.
Ei haittaa, että jäljellä on vain keksinpalasia.
"Tule sisään.
Laitan veden kuumenemaan.
No - kerro mitä sinulle kuuluu?"Mitä elämä olisi ilman ystäviä? Se vasta olisi yksinäistä siitä puuttuisi jotain suurta! Me tarvitsemme jokainen ympärillemme hyväksyntää, ajatuksien ja mietteiden vaihtamiseen ym ihanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti