perjantai 20. heinäkuuta 2012

Mamma meni mukkelis makkelis ....osa 48

On se kun tarpeeksi vanhaksi elää niin on omista vanhemmistaankin jatkuva huoli ! Isänihän nukkui yhtäkkiä pois kohta 2 vuotta sitten 65-vuotiaana joten minulla on vierelläni rakas äitini! ♥
Tänään taas soitti että takana on sairaalareissu että naama on nyt ruvella vaihteeksi... Tälle emännälle tuo sairaalan päivystyspoli on tullut niin tutuksi että en edes muista monennettako kertaa hän tämän kesän aikana on siellä vieraillut!
Eli piti innokkaana kukkien hoitajana asetella amppelia paremmin ja pam...siellä oli mukkelis makkelis naamallaan kivetyksessä! Voi äiti armas ♥ nyt on näky kuin vuoden nyrkkiottelijalla..voittaja sellaisella!
Isoveljeni oli tokaissut äiteelle että olet kovin tapaturma-altis....hehehhe siinä vaiheessa repesin..keneen olenkaan tullut??
Kun voisi sen oman ajan jaksoittaa sillai että saisi itsensä moneen paikkaan samaan aikaan! Äiti kaipaa omaansa ainokaista tytärtään kun on niin yksin ja joka kerta kun sen oven laittaa kiinni niin on pala kurkussa hän jäi sinne taas yksin! Kun kerkeisi olemaan siellä ja pitämään siitä kädestä kii katsottais kaksitusten salattuja elämiä käsikkäin...sitä äitee toivoisi, rinnalla oloa! Lapset, vaikka noi onkin niin isoja jo, vaativat oman aikansa äidiltä ja saatikka mies...koiraa unohtamattakin ja tämän kaiken keskellä vielä on tuo vuorotyö ja rakentaminen....ei hittolainen mihin soppaan kokonaan olen uittanut itteni? Taidan olla suossa liimautuneena...

Minä lupaan rakkaat lähimmäiseni se aika tulee kun itstun sinunkin äitee vierellä ja vietetään sitä laatuaikaa miksi sitä aina kutsut.. rakkaat lapseni minä lupaan että toteutan ne kaikki lupaukset joita olen heittänyt kiireesti olkani yli niin niitä toteutan ja minä lupaan olla rakastava mies ja antaa sitä rakkautta sinullekkin kaiken kiireen keskellä...koiraa taas unohtamattakaan.. ♥










www.vaajacontrol.fi



2 kommenttia:

Justiina kirjoitti...

Ihan kun ois omasta äidistä lukennu tuota siun juttua :/
miunkin äitee aina röntyile ja kompuroi lonkkavikaisena milloin missäkin ja naama mustana menkoisen usein :(

Ja just tuo tunne,mitä kirjotit,kun laittaa äidin ulko-oven kiinni,niin se olo mikä jää itelle...se on sanoikuvaamaton.
Äiti jää eteiseen seisomaan ja katse on niin surkea,kun jää taas yksin.
(Miun isähän on ollut jo haudassa 33 vuotta)

Joka kerta kun lähen äidin luota,niin kädet ristissä toivon ettei se olisi viiminen kerta kun näkee äidin.
Äiti on niin hirmuisen ilonen,kun sinne menee ja turisee sen kanssa kaikenlaisia höpötyksiä.
Aika usein jutut kääntyy menneiden muisteluun.

ja itekin äitinä tumtuu niin hyvältä,kun omat lapset käyvät melkein joka päivä moikkaamassa "vanhaa äitiä" Jää niin hyvä mieli joka vierailusta.

Nautitaan me omista äideistä niin kauan,kun ne saavat vielä olla ja elää täällä maanpäällä.
vaikka välillä meneekin hermo äidin kanssa,niin kyllä mie sitä niin paljon rakastan,ettei osaa edes kirjoittaa.

Ja sari hei,koita siekii nyt ottaa vähä rauhallisemmin nuo sinun hoosaamiset.Tiedän joo, oot niin innostunnu taloprojekstista,että menee ajantaju varmaan vielä monta kertaa :)

Kuvia kyllä olen tänne odotellut,että missävaiheessa projeksti on ????

The Sarppa kirjoitti...

Jee nyt on tiedossa kaksi vapaata viikonloppua jospa minäkin pääsen vihdoinkin tontille...

Kiitos Justiina taas viestistäsi :)

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...