Se oli tavoitteeni kun astelin ripein askelin ( mitä nyt oikeaa jalkaa hiukan perässä vetäen edellisen päivän sattumuksen jäljiltä) armaan aviopuolisoni askeleiden perässä kohti pakettiautoamme. Tontillee jee tekemään jotain kivaa..no siinä vaiheessa se vielä tuntuikin siltä.
Tosiaan oli kuuma, helle alkoi jo het kun päästiin tontille!
"Tää emäntä saa uuden värityksen tänään..ou jeeaah!" Niin saihan se mutta sai paljon muutakin, päänsäryn, kipeät kädet, väsyneet lihakset ja kämmenessä oleva vesirakko puhkesi eli sekkii vielä :(
Mies laittoi minut töihin! Tosiaan sain käyttää voimiani...yritin kaikkeni että ei tarviisi tehdä mutta kun näin väsyneen katseen toisella niin en kehdannut valittaa. Kävin minä välillä kyläkaupallakin kun piti kroppaan änkee suolasta ym herkkua..siis näillä verukkeilla. Tein minä jopa sellaista kavaluutta että hain sieltä "aarresammiostani" löhötuolin aurinko semmottisen ja makoilin kivikasan takana siinä! Yritin ihan kypällä luistaa töistä että kyllä se mies sen tekee.. No tekee mutta yksinkö hän sit rakentaa?
Tehtäväni oli siis lapioida kottikärryyn täyteen soraa ja roudata se talobrojektimme lattialle, yli pihan ja lankkujen yli kodin kynnyksen ja kaataa tämä painava lasti miehen osoittamaan paikkaan. Joo ei tarvii kovin inssinnööri olla että semmotisen työn ossoo.. Voin sanoa että heikompi olis jo paennut paikalta ( no osinhan minäkin sitä tein) Ei helevetti että rakentaminen on rankkoo.. Tahtoo jo tästä "pohjahommista" hiukan ylennystä...tehtäisiin vaikka väliseiniä?
Olettekohan koskaan nähneet niin hikistä naisimmeistä? Jotenkin tuntuu että moni nostaa käden tässä vaiheessa pystyyn kun eitä kysellään.. Hiki oli aivan mieletön, oli kuin olisin juuri suihkusta tullut. Olo ei vaan ollut yhtä raikas!
Vettä alkoi niin perhanasti sataa...tiukkana tartuin lapioon ja mätin tuota märkää sepeliä kiukuissani vettä valuvana kivikasallani..."ei jaksa ei rakas mieheni luovutetaan jo!" Tätä tein joitakin kertoja sit mies tokaisi : " onks sinne pakko mennä itteensä kastelemaan?" Siinä samassa lenti lapio ja kottikärryt nurkkaan..."EI OO EI TODELLAKAAN!! "
Siinä me kuuntelimme kun sade ropisi hiljalleen peltikaton pintaan pitäen melkoisen konsertin..kohta tähän konserttiin liittyi varmaan kokonainen komppanja rumpusooloja meinaan vettä alkoi tulemaan kuin "Ester vainaan persuuksista"...meteli oli mieletön! Tätä me mieheni kanssa kuunneltiin..kaksi väsynyttä viimeiseen asti lihakset vedettynä tiukille, hieltä haisevat ja lian tuhrimat, maattiin tuossa tulevan kotimme keittiön lattialla kaksin vierekkäin styröksien päällä...kivaa oli!
Sanoin miehelleni...että ei me ennen ollakkaan maattu keittiön lattialla mutta kertahan se onnii ensimmäinennii... Se tunne sen pistän sydämeen ja suurimman lukon taakse sitä ei vie minulta kukaan...olet minulle rakas ukko kulta! ♥
2 kommenttia:
hei nainen..ajattele noita siun hiekkojen roudaamista ihan "hyötyliikunnsta" :)
Sinusta tulee tuohon menoon "MAALAISROMANTTINEN FITNES-TÄHTI" :D :D
ja kyllä se kroppa tottuu pikkuhiljaa noihin hommiin,usko pois.Ja ajattele,teet sen kaiken työn teidän uuden ihanan kodin hyväksi :)
Oih,kun oli niin romantiikaakin jo tapahtunut keittiössä,UUh!!!Ihanaa!!!
Joo tosi romanttista oli köksän lattialla...kaksi tosi hikistä sanonko mille haisevaa?, likaista väsynyttä, itikoita mielettömästi kimpussa mutta se fiilis voi jummi jammi kun osaisin sen kirjoittaa! Siinä me maattiin ja katsottiin kyökin ikkunasta ulos samalla kun sade vaan koveni ja koveni..
Lähetä kommentti