Odotusta aina...osa 42

Miten tuntuu että aina odotan jotain kun muka rakennan?
Millon odotan että hirret saapuisivat pihaan, milloin raksamiehet, milloin yleensäkkin jotain alkaisi tapahtumaan rakentamisen suhteen! Tää rakentaminen on paljon enemmän jatkuvaa odotusta kun lapsen teko. Synnytyskivut voi olla hiukan erillaiset mutta kun minut tuntee niin kivutta en taatusti siitäkään selviä!

Voi ei haluaa sisustamaan ja pian..paskat koko rakentamista kun pääsis jo kantamaan ostamiani "aarteita" varastostani.. Vein muuten sinne kaksi uutta kynnysmattoa edullisesti sain puoleenhintaan...toisessa lukee HOME ja toisessa Welcome...vielä kun sen oikein ison löytäisi tuohon etuoven terassille. Kaikki pittää olla issoo ja näyttävää kuin Ameriikanmalliin... En tiedä mistä se johtunee.

Etsin kuumeisesti tapettimalleja, näen jo silmissäni mitä haluan ja mihin huoneeseen. Olenhan ostetut kalusteetkin  jo hiukan tulevien värimaailmoiden ympärille.
Sen voin sanoa että tulevasta Maalaisromattisesta kodista jää sisälle tuomatta väreistä ainakin keltainen. Miten joku väri voi tuottaa ihmisessä inhon tunteita? Joissakin kukissa hyväksyn keltaisen värin mutta muuten ei ei ei...jos mieheni toisi minulle keltaisia kukkia joskus niin hän tietää mistä kimpun löytäisi.. Narsissi tietysti pääsiäisen aikaan on eriasia mutta siinä menee raja.

Tää sisustaminen mitään talon sisälle mutta siellä odottaa tuhansien neliöiden piha-alue joka pitäisi sisustaa. Joo-o on sinnekkin värimaailma jo suunniteltu ja keltainen ei tule valloittamaan kukkapenkkejä paitsi parin kukan verran joista tykkään en värin vaan muodon takia. Piirsin jo itselleni pihasuunnitelman koska katselin hintoja mitä maksaisi jos siihen ottaisi ihan ulkopuolisen...ei perskeles! Joutuisin toisenakin päivänä tekemään tuplavuoroja jotta saisin moisen suunnitelman maksettua saati sitten sen toteutus.
Pitäisikö jokaisen ensimmäistä kertaa kotiamme katsomaan tulevan tuoda mukanaan yksi kappale jotain kukkasta? Olisiko se apu moiseen pulaan?

Laskin suunnitelmissa että pelkät havukasvit maksaa jo satoja euroja kun ne kaikki mitä valitsin niin ostaisin ja siinä olisi vasta havukasvit. Kiviä ja vastaavaa materiaalia on niin paljon kun vaan viitsi siirtää ja kantaa oikealle paikalleen. Kivet onkin ihania pihassa. Pidän semmoisesta pihasta missä on muotoja en sellaisesta tasapaksusta tenniskentästä ollenkaan...ehei! Kuitenkin olen jo niin vanha ja raihnanen niin pihassa ei kuitenkaan saa enään olla mäkiä! Voi vattu kun inhosin edellisen talomme pihanurmen ajoa vain yhden kohdan takia...siinä meni aina viimeiset hapot kintuista joten usein aloitinkin siitä mutta sen jälkeen taas ei hetkeen innostanutkaan...eli kannattaa omistaa rinnetalo SUOSITTELEN!

Ruohonleikkurinhan tiestysti sopivasti hajotin atomeiks juuri viimeisen kesän aikana. Ajoinko sillä liian kovaa kurvit vai mikä lie..oli kuulemma terä solmussa ja ruuvit hävinneet? Heh kuskilta vai kuljetettavalta?
No minä pidin sitä kun kukkaa kämmenellä jos ei muistella niitä paria kipinöinti kertaa kun karrautin konheen kiville. Hitto minkä minä sille voin että katellinen naapurin pappa viskoi kiviä aina meidän tontille (takapiha jossa vain kasvanut ruohoa yli 20 vuotta ei irtokiviä missään)..meinasin heittää saavillisen sen autotallin katolle niin siinäpän ite sit noukkii onneton turjake.
Tää naapuri oli oma lukunsa! Voi vide en muuta sano. Meillä kasvoi kolme erittäin kommeet isoa kaksikerroksisen talon korkuista luumupuuta (Kuokkala merkiltään) satoa tuli niin paljon että biolaatikko oli alati täynnä kun kukaan niitä kerennyt syömään.  Me kun muutimme siihen taloon niin naapurin isäntä tuli pussihousuissaan kertomaan tarinaa hyvistä naapurisovuista ja kuinka on monena syksynä näistä makeista luumuista viiniä itelleen laittanna että kuikas se pikku-rouvan kanssa on että jatkuuko moinen perinne? Minä onneton höperä kiltti kun olen sanoin että saathan sie sit kun kahon että kuin paljon saan mätettyä hedelmiä ensin perheen suuhun.
Luumut kypsyi ja niitä tuli ihan perhanasti, muttolaatikoita oli niitä täynnä. Pussihousu-naapuri kyttäri ison nenänsä kanssa aidan raosta että joko jo voisinko avittaa pois viennissä? No tule ja vie kaikki mitä löydät! En koskaan ennen ollut nähnyt kyseisen miehen mahan alla niin montaa kinttua kun sillon oli..olen sentään tämän ukonturilaan tuntenut yli 30 vuotta!  Mies kyykisteli ja kyykisteli ja oli kuin olisi puiden alus imuroitu imurilla eli mies vei kuin "tuhkatkin pesästä" potkas vielä piruttaan puiden runkoa että sai viimeisetkin putoamaan omiin aromeihinsa. Teki viintä mutta ei tuonut naapurisovun kunniaks edes maistiaisia..siitä alkoi sellainen kierre että eipä ennään saanut kutale yhtään luumua olisin luumun kivet antanut johonkin tarvittavaan jos niitä olisi tullut kyselemään mutta hedelmälihan olisin pitänny itelläni...

Tää naapuri oli tosiaan ihan oma lukunsa, häntä tuli siinä vuosia seurattua mutta ikävä ei jäänyt tätä naapuria tai hänen puhumatonta rouvaansa joka edes ei tervehtinyt vaikka vierekkäin postilootalla oltais oltu.
Kerran oli kiva kiusata taas naapuria öljy laskun muodossa.. Tää isäntä joka kevät kysyi että: "paljonkos tankkiauto jätti poltettavaa?" No sanoin että "1200 litraa tuo laittoi kun ei enempää vetännä." Naapuri sanoi että joo sää taidat tilata sitä kahteen kertaa vuodessa...sanoin että se on kuule vale! Että piruako mie sille voin että tuo talo ei oo niin hauras kun teikäläisellä (hänellä pienempi ja vei yli 2 tuhatta litraa vuodessa). No piti vielä naapurin jottain tokaista että hänen sanansa olisi viimeinen ettei sentään naapurin akan vuorosanat jäisi päälimmäiseksi; " no meillä ainakin käytetään sitä parempaa laatua että sää varmaan otat sitä kakkoslaatua"! No mitä hittoa kesälaatua sitä "parempaa" se meillekkin tankkiin laittoi!