Olenko kenties "heti tänne mulle kaikki nyt"-tyyppi?
Tontillakin kävin potkii pieniä kiviä kun ei muutakaan tekemistä muka ollut. Ei ollut tilanne siellä muuttunut mihinkään...rööriroopet ei vieläkään paikoilla tai siis tontilla työn touhuissa vaikka eilen sinne hiukan napakamman puhelun otin. Meillä kusee koko oma urakka kohta! Betoniauto tyyttää jo varmaan kohta pihatien nurkilla ja putkimiehiä saa vaan odottaa...no jo on kumma! Minusta on alkanut tuntumaan että se onkin niin että miehiä tässä elämässä saa jatkuvasti odottaa eikä naisia! Oletteko kanssasisaret samaa mieltä?
Ostin sitten ikkunoita, 16 kappaletta. Ne pitäisi viimeistään huomenna hakea itselle ja sit alkaa hitonmoinen kaupankäynti justiinsa.. Kaksi kappaletta otan varmaan omaan käyttööni ja teen tulevaan makkariin sängyn yläpuolelle koristeet niistä. Minulla on J ja S kirjaimista isot hologrammit ja ne meinasin noihin laittaa...romanttista sanoisin ! ♥Ja mies taas tykkää...no justiinsa. Jos hän saisi valita kotimme sisustamisen tyylin ja värin niin uskoisin värityksen liikkuvan; harmaa, sininen ja jokin tumma suuntaus...ei kiitos ei!
No joo on miehelläkin osansa sanottavana ja jopa kuuntelenkin sitä kun hän sen ponnekkaasti ilmaiseekin...karjahtaa armeijamaisella möreällä äänellään " se on emäntä sillä lailla että se kaappi norkuu sit siinä nurkassa ja piste!" Kerran olen sen äänen kuullut ja uskotteko minä tottelin! Juu-u oli meinaan aika painokasta sanontaa...
Huomenna aamulla pitäisi käydä ostamassa isän haudalle kukat ja viettää hetki hiljentyen siinä kiven vierellä. Se on raskas käynti ollut aina..joko voisin sinne kerrankin mennä itkemättä?
Isä jätti niin suuren loven sydämeeni että sitä ei paikata paksummallakaan paikka aineella! ♥
Ei kuulu isän hiljainen hyräily ja viulu! Sitä kaipaa niin kovin.
Sitä ei ihminen ymmärrä miten toisesta luopuminen on niin kovaa kun sitä itse ei koskaan ole kokenut, mutta kun se luojan käsin riipaisee ihan siitä vierestä niin se vetää isommankin ihmisen polvilleen ja nöyräksi.
No elämä jatkuu ja onkin jatkuttava! Vietän sen hiljaisen hetken ja kyynel valuu pitkin poskinurkkaa tai sitten jopa saan itseni pidettyä niin kovana että en näytä niitä tunteitani.
Minulla on ikävä ja siitähän ne kyyneleet johtuvatkin!
Isin tyttö !
Katselen taivaalle
se on täynnä tähtiä,
mietin oletko yksi niistä?
Katseletko minua sieltä ylhäältä,
suojeletko pahalta?
Ikävöin edelleenkin usein,
mutta tiedän että olet aina siellä missä minäkin.
Näistä 16 kappaleesta ikkunasta enään 7 on jäljellä! Eli yli puolet olen jo saanut myytyä...vautsi vau! En siis ihan turhaan leikkinyt pienenä tyttönä kauppiasta...joo ja sainhan minä pahvilaatikosta kyhätystä kioskistani myytyä jopa lottokuponkeja naapureille eli taitaa meikäläisessä olla semmottista "mustalaisen verta" että möis vaikka housut päältään.... :) |
| Täällä vartioivat enkelit ♥ |
2 kommenttia:
hetitännemullekaikki-tyyppiä miekin olen :/
Kaikki pitäis tapahtua heti eikä viidestoista päivä!!!
Voin vain kuvitella sun "höyryt" päässä,kun ei homma menekkään niinkuin ite on suunitellu.
KÄÄK sitä pikkuhiljaa tulevaa raivaria odotellessa.
No,kyllä se talo vielä valmistuu..malttia nainen,malttia (miekin paraskin sanoja).
Hymy tuli taas miun kasvoille noitten siun ikkunoitten kanssa :D Rouva roudaa ikkunaa niin paljon aarrekammioon,että on pakko jo myydä ylimääräiset pois :D :D Hah !
Mulla on isä kuollut 33 vuotta sitten ja aina vaan on hetkittäin ihan hirveän ikävä isää :(
varsinkin Joulut ja lapsien rippijuhlat ja valmistujaiset on kaikkein rankimpia hetkiä,kun ei isä ole näkemässä niitä unohtumattomia hetkiä. Saatikka sitten ,kun joskus tulee lapsenlapsia, ei ole isopappaa pitämässä lasta sylissä.
Edelleen näen isästä silloin tällöin unta,mutta onneksi saa edes unien kautta olla isän kanssa yhdessä.
Ei hitsi,nyt tarvii jotain loppukevennystä laittaa,ettei jää paha mieli tästä kommentista.
Nyt kun siulla on polvi "pa****kana" ja varvas tohjona,niin yritä sääsätää sormet niiden ikkunoiden kanssa.
Sulta loppuu kohta raajat,mitä voit käyttää !!!!
ja sittenhän sie oot ihan pulassa :/
No joo sormet ei sentään ole paketissa ja ikkunatkin on ehjänä kokona eli niitäkään en saanut rikki reisuillani.
Isäni tosiaan kuoli kohta 2 vuotta sitten hetken sen jälkeen kun olin kotiutunut aivoleikkauksesta, olis silloin jo puhunut ystävälleen pois menosta mutta mikä lie piti miestä vielä elossa noi pari kuukautta. Tinkaamalla halut minut hakea Kuopiosta vaikka olisin päässut kela-taksilla edullisesti...se matka oli jotenkin viimeinen.. se tunne oli siitä että se oli viimeinen. Isä oli jotenkin väsynyt ja harmaantunut, tuolla reissulla sen huomasin. Kovasti oli huolissaan minusta..puhuttiin elämästä ja kuolemasta tuon ajomatkan ajan ja en olisi itse uskonut että siitä joidenkin viikkojen päästä saan olla viimeistä kertaa rakasta isää silittämässä poskessa ja hyvästit hänelle jättämässä.. Minä olin isin tyttö sille ei vaan voi mitään! ♥
Lähetä kommentti