Sisustamisen intoa ja salaisuuksia osa 5

Talomme näyttää tulevaisuudessa suhteellisen ankealta kun katson nykyisen kodimme sisustusta. Sohva saanut uuden kodin, petikin on varastossa ja pedin virkaa hoitaa rautainen sohva jota useammat ihmiset käyttävät vieraspetinä..meillä sen pohja jo notkuu sen verran pahasti että raasun kohtaloa olen jo vakavasti miettinyt että noinko sekään kapistus on enään kannettavissa uutuuttaan kiiltävään kotiimme vai saako armokuoleman rautajätteiden joukkossa? Tämä ihanuus on palvellut hyvin tähän päivään asti, nyt kasaaminen tuottaa jo lihasvoimalle kovia vaatimuksia..itse sitä meinaa kasaan saadakkaan vaan anovan katseeni langetan  lihaksikkaampaan puoliskooni eli mieheeni kohdistaen..heittäydyn hiukan naiseksi ja sanon vain ei onnistu ei!

Mistä saada kaikki kalusteet taloon joka on neliöiltään reippaasti isompi kuin nykyinen väliaikainen majoitustilamme? Olohuoneeseen tällähetkellä ei ole tulossa kuin televisio. Pieni kätevä ja kaikkeen tilaan mahtuva telkkari! Isä vainaan sanat korvissani ostin moisen laitteen..isäni kerran tokaisi että " kuka nyt alle 40-tuumaisesta katsoiskaan?" Minussa syntyi pieni piru että ei kukaan ei ainakaan meidän perheessä katso mistään persuuksen kokoisesta telkkarista menen ja tilaan ison 50-tuumaisen laitteen hallitsemaan perheemme vapaa-aikaa olohuoneen nurkasta käsin! OLISITTEPA NÄHNEET ILMEENI kun tämä ostos tuli myyntiliikeen logolla varustetussa kuljetusautossa etuovellemme...mitä helevettiä sehän on melkein meikäläisen kokoinen??!!  Mieskään ei osannut änkytyksensä lomasta muuta hokea mitä oooooot taas oikein mennyt tekemään?
No rauhoittui sekin tilanne aikanaa..hetki meni kun totuin siihen massiiviseen laitteeseen joka oli puolet koko silloisen olohuoneemme koosta, ei tainnut meikäläisen mittaukset taaskaan pitää paikkansa ja mieskin sanoi että olenkin aina pitänyt sinua hiukan suuruuden hulluna! Hulluko..minäkö? No hyvin se on miehenkin persuus soffan nurkassa pysynyt aparaattia tutkaillen ! :) Perheessämme tämä telesivio onkin tuottanut ilonhetkiä, yksi suurista nettiostoksistani, samaten kuin pieni ja käytännöllinen matkapuhelin jonka pitit olla pieni ja siro naisen käteen.
Kyseinen puhelin oli minulle tasan yhden päivän käytössä ja luovutin sen miehelleni, tuon miehisen ison monin toiminnoin toimivan aparaatin... Kaikkien mielestä olinkin netistä tilannut partakoneen enkä puhelinta ja jos sitä hiukan tarkemmin katsoo niin siltä se myös erehdyttävästi näyttääkin!  Lapseni nauroivat minulle että kantsii päästää mutsi tilaamaan netistä niin kaikki menee päin mäntyä näin kävi myös televisioni kanssa tilasin siis pienen näppärän 50-tuumaisen taulutelkkarin kätevä vaikka makuuhuoneeseen sängynpäätyyn laittaa?

Olen tehnyt salaisia kauppoja erillaisten sisustusliikkeiden ja kirpputorienkin kanssa, on tullut uusia kalusteita salaa kuljetettua varaston uumeniin joita en nuukudestaan tunnetulle miehelleni ihan kaikkea olekkaan vielä näyttänyt! Lapsellista sanoinsin mutta naiset taitavat olla monessa kodissa samanlaisia? Olenko arvannut väärin? Meillä on varastossa uudet yöpöydät, lamppuja, verhoja ym kaikkea sisustamiseen liittyvää. Niitä sinne salaa roudaan mieheltäni...mietin vain miten selitän mistä tämä kaikki kama on tänne tullutkaan?
Yöpöydän lamppujen salakuljettaminen oli luku sinänsä! Mies aherioi hallin toisella kulmalla kolansa kera ja rouva painaa kun hirvi pitkin lumipenkkoja mieheltä piilossa hallin toista lumisempaa sivustoa päästäkseen tallin takaosassa olevaan varastoon..omaan varastooni johon olen kätkenyt se "salaiset ostokset" joita en vielä miehelleni ole näyttänytkään. Kurkin tallinkulmalla josko miestä ei näy ja näkyihän se..sulava sulahdus tallin taa ja hetki hengittämättä sit voikin taas isot laatikot kainalossa jatkaa matkaa kohti varaston ovea...huh siellä on ja piilossa! Istuin autoon ja nauroin itselleni...ei perhana mitä tulevat naapurimme meistä oikein tuumivatkaan? Emäntä kuin tikka tuulispää ja mies kuin viilipytty kaks erillaista ajatuksiltaan ja teoiltaan...ihanaa kun on tuollainen rauhallinen mies rinnalla mitä se elämä olisikaan jos vierelläni tallustaisi samanlainen koheltaja ukkona kuin eukkokin on? Koirulimme Sara vaan seuraa sivusta aina touhujamme osallistuu jopa kanssani hiipimiseen pitää tätä leikkinä...emäntä se on sitten niin keksiväinen kapistus!! :)

Tiedätte varmaan perheenne miehet mitä kaikkea he voivat suunnitella tai "hamstrata" varastoihinsa? Mies ostaa renkaat ja näihin hienoihin renkaisiin pitää se rakas peltilehmä saada päälle eli auto niin minulla näiden renkaiden virkaa hoitaa kello! Joo-o seinäkello! Tuo jonkun mielestä niin vaatimattoman näköinen kapistus, halpakin lie on ei oo kultaa ei kimalletta kulahtaneen näköinen aparaatti pitää vielä pirullista kilkatustakin eteenpäin aikaa viedessään. Minä ostin siis kyseisen kellon heräteostoksena läheisestä sisustusliikkeestä ja tämän kellon ympärille aloin suunnittelemaan taloa!
Uskomatonta ostaa kello vuosiksi varastoon ja tuskin moinen kapistus enään niin rakas olisi jotta haluaisin sen talon seinällekkään laittaa! No tämä kello tuli esiin muutossa tähän väliaikaiseen majoitustilaamme, varastosta käyttämättömänä ja vielä paketissakin se oli! Nyt se komistaa jo seinäämme ja antaa meille aikaa minuutti minuutilta lähemmäksi hoooo hetkeämme ja unelmaamme!! Toivottavasti tää pirskatin kapistus ei hajoa ennenkuin sen ympärille suunnitelemani seinä on edes pystyssä..kaatuuko silloin myös unelmani? Jos näin on niin ne olivat sitten vain pilvilinnoja moiset haaveet eli kusessa ollaan ensimmäinen laskukin on jo maksettu siitä pirunkalliista puupaketista joka laskeutuu tontillemme Mammuttihirsi merkkisen rekan kontista! Haaveista tulee totta päivä päivältä lähempänä ja tästä muistuttamassa laskut joita aika-ajoin postilaatikkoon tippuu..kohti omaa!