Meillä on nyt kauppakirjat käsissä ja intoa täynnä että ei mahdu t-paitansa sisään koko muija (varsinkaan) ja jos suoraansanottuna katsoo emäntää niin iso pitää muutenkin paidan olla mutta mitäs tuosta ainahan talon vauraus on katsottu emännän koosta....nyt voimme yhdessätuumin todeta...ne on helevetin rikkaita nää Haavistot!!
Se tunne, kun on mustaa valkoisella, on sanoinkuvaamaton tunne...saisikon minäkin elämässäni jotain sellaista jota olen aina haaveillut? Lapseni tietysti olivat sellaiset joita toivoin ja halusin mutta jotain muuta..
Käppäilin tontilla ja mietin päässäni: " ei perhana tähän risukkoon mitään saa tehtyä"..hiukan jopa pelotti MITÄ TÄSTÄ TULEE TAAS?? Mihin hittoon taas oon räpyläni uittanut? Onneksi armas aviomies on kova työmies ja ei ollut ihan ensimmäistä taloaan tekemässä niin osasi "ravistella" minut todellisuuteen antamalla minulle ihan ikioman vesurin...käytä siihen tarmosi ja puhtisi mutta elä satuta itteäs eläkä kanssaeläjiäsi!! Niin vesurista tulikin minulle erittäin tuttu kapistus jopa polvessanikin oleva arpi kertoo karua todellisuutta että tämän emännän käteen ei sitten mitään voi veittä terävämpää pitäis antaa!
Sen vuoden syksynä risukko sai kyytiä ja tulevan pihan pohja alkoi hahmottumaan. Tähän tulee oma terassi..tähän etuovi, näin nämä jo silmissäni! Samperin haaveilija töihin siitä!!
Syksy menikin risukasoja kasaten jotka päätettiin heti lumien sulattua polttaa tulevana keväänä että pääsee kaivinkone tontille pohjatöihin.. Talvi tuli haaveillen ja ikävän uutisen mukanaan tuoden. Minulta löytyi aivokasvain! Maailma sortui, hetkeksi koko talobrojekti oli kuin utuinen uni joka hälveni päivä päivältä...enkö sittenkään näe sitä enään..miten minun käy ja lasteni? Kuoleman pelko oli mitä kamalin, mutta minä voitan tämäkin pirulaisen!! Tässä osiossa kyyneleet tulivat niin tutuiksi ja usein mietinkin miten yhdestä naisesta niin paljon nestettä voikaan tulla? Kuivunko koko eukko kasaan kuivana korppuna kyynelien jättämän jälki poskellani? Se oli elämässä sellaista aikaa että laittoi elämäni arvot aivan uuteen uskoon, rakentaminen joutui valitettavasti silloin aika toiselle sijalle sille ei ollut aikaa vaikka tiedänkin sen olevan se mahdollinen pakokeino sitä pahaa jonka olin jokin aika sitten saanut lääkärin suusta kuulla..mutta minua ei lannisteta perskeles kuulkaa ei tosiaan!
Kevät 2011 aivoleikkaus takana ja minä sairaalasta päässeenä..mieli korkealla, hiukset osaksi päästä ajeltuna istuin kannon nokalla rakas vesurini kädessä...mies raahasi viimeisillä voimillaan minulle perattavia puita ja puisteli jokaisella katseidemme kohtaamisella päätään..hullu tuo eukko on! Ei sitä perhana pidättele mikään! En tunne ketään muuta joka aivoleikkauksesta juuri teho-osastolta pääseenä istuu kahden viikon päästä jo mettätöissä!! Minä elän ja lapseni saivat pitää tämän tarmokkaan äidin...heh ettepäs päässeetkään minusta!
 |
| mietteitä kumiterät kintuissa |
Lumen alta paljastui ne jumalattomat risukasat jotka meidän tuli polttaa koska tosiaan kaivinkoneen kolina jo kuului melkein korvissa että äkkiä pois eestä risut ja männykävyt nyt alkaa kyntötyöt!! Tulevat naapurit taisi todellakin meistä tykätä heti ensinäkemältään..savustimme koko maaston! Odotin alati että pääsemme kohta taatusti tutustumaan paikallisen vapaapalokunnan poikiin koska savustaminen ei ollut ihan pientä, mutta näin ei käynyt..ihmettelen suuresti sitä! Ilmeisesti palopojat tiesi juorukellojen kertomana että ne Haavistot siellä poltteloo risuja! Kiitos heille tästä viestin viennistä! Ja anteeksi ne savustetut pyykit lupaan rajoittaa savustamista naapuristossa hiukan vähemmälle jatkossa !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti