perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kaupankäyntiä ja ripaus romantiikkaa osa 6



Ovia ovia voi iik mistä näitä ovia tulee??
Sain idean...taas! Mieheni katsoi hetken hitaasti kun kerroin että iso ruokapöytämme saa väistyä tieltä ja tilalle on tulossa pöytä jonka kansi onkin ovi....OVI mitä ihmettä?
Miehen ilme oli taas näkemisen arvoinen...mihin soppaan sitä taas on kauhansa kauhonut? " Tee mitä teet kunhan et minua sotke moisiin ideoihisi" tokaisi mies mutta tietäähän tuo poloinen kumpi on kumpi tässä avioliitomme satamassa? Uusi pöytäni sai jalat ja rungon tuekseen, paikallinen puuseppämestari sen minulle takaisi toiveideni mukaisesti. Hmm hiukan väritys ei mennyt niin kuin piti mutta äkkiäkös yön pimeinä tunteina sen sutaisen uusiksi! Antakaa vain pensseli käteeni...heh tuota en suosittele itsekkään!

Voisin sanoa että en kovin kovia hurraa huutoja saanut kun aikanaan ovi raahattiin sisälle ja minä poloinen yritin siinä miesvoittoisessa perheessämme kertoa vienolla äänelläni että eikö olekkin kaunis? Hmm...kaunis ja no mistähän kohtaa?
Isä vainaa varmaan kääntyy haudassaan taas että mitä se tyttö taas on mennyt tekemään, hyvä tukeva peiliovi tuollai pilattuna!
Ehei kuulkaas miehet laittaisitte tekin ne ruusunpunaiset lasit silmillenne niin näkisitte sen niin kuin minä näen... Eipä ollut murisijoita enään sitten kun pöytä oli valmis voisin jopa kehaista että täähän jopa toimii!! Öhöm minä ihan ite sen meille ruokapöydäksi tekaisin joten on meillä jotain mitä tunkea niinsanottuun muuttokuormaan sen pienen telkkarimme lisäksi.

Saatiin ystäväni kanssa magiat naurut noita ovia hakiessamme erillaisilta myyjäkokelailta..jopa ihan televisio julkimonkin kanssa tehtiin kauppoja..tokaisi tuo lähteissämme että "olet sitten ainoa jolle olen aarteitani myynnä mutta oot sie sit viimeinen! " Sanoin että Pirunpellolla tavataan...oli siinä oiva isäntä, maata ja mammonaa taitaa olla että ei voi muuta kuin potki isompia kiviä matkallaan jalakojen edestä ettei ihan kompastu. Ei ollut ylpiä tää isäntä kovin olisi meitä naisväkkee savusaunaan saatellut mutta lie pojalla iski ujjous pelkäs että nää turjakkeet pian ottaa kutsun vastaan!

Seuraava kauppakohde olikin sitten jo ihan toista maata. Aarteita oli pullollaan ja ovet auki! Voi iik ihan syrämestä otti kun mietin että olisiko ne lupaamansa aarteet enään meitin otettavana vai joko on joku nopeampi kinttuinen ne matkoihinsa kulettanut. Tämäpä isäntä ottikin vaimon turvakseen ettei kaupungin immeiset vedä ihan nenästä joten parhaat tavarat jäi saamatta vaikka kuinka väänsin ja väänsin...sanoinkin heille tokaisten " että mitä ihmettä te minut tänne ootte kutsunnu kun mittään ette myy? "  Meikäläisen piti ihan omia kauppankäynti taitojaan pistää parhaimmilleen, mutta jotain tulosta kuitenkin syntyi..
Taas oli ovia auto täynnä! Otettiin myös lautaa ja muuta turhaketta autoon kerta tilaa vielä oli, kiitos ihanan mieheni joka oli tyhjentänyt ison pakettiauton meille ihan kokonaan!
Tämäpä isäntä pitikin meitä hulluina? Mekö phyiii pois se meistä..mekö hulluja? Kysyi meiltä " onko teitä muitakin hulluja kuin te" ? Siis mikä tekee ihmisestä hullun jos hän rakastaa vanhaa lautaa, näkee jossain likaisessa kuluneessa peiliovessa aarteen tai saatikka puolilahonneessa ladonovessa jotain jota kaikki haluaa!

Meilleppä yks kaunis päivä sitten tulikin matkahuollon kuljettamana erittäin kauniit singerin jalat..nyt täytyy jo sanoa että hetken jopa jännitin mitä mies tähän nyt sanoo! Ei hän ei pystynyt sanomaan yhtään mitään eli selvisin sellaiselta kyselytulvalta jota pelkäsin tulevaksi...levitti vain käsiään "okei en sano mitään koska se on turhaa"...niin vaikeneminen on taito sekin! Mitä teen singerillä jossa ei oo koko singeriä? Niinpä mutta sellainenhan nyt jokkaisella pittää olla ja niin on meilläkin! Etteiseen se pääsee ottamaan vastaan tulijaa ja kertomaan talonväestä jotain sanattomasti....tässä talossa asustaa hiukan sekopäistä mutta sisustusta rakastavaa porukkaa!!

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Olisitpa ystäväiseni nähnyt sen oven myyjän ilmeen kun haikeana katselit rähjäistä lankku ja lautakasaa ja tokasit että tuolla on meidän tuleva olkkarinpöytä :) kauan pyöritteli mies rukka päätään ja hymyili.

The Sarppa kirjoitti...

Onneksi en sentään omista silmiä selässani...uskon että miespololla pyöri päässään monta pientä asiaa ja hokema...nää on hulluja nää kaupunigin immeiset!

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...