Vaihteiset vuoteni...vai mitkä ihmeen kuumat aallot ne olikaan

Emännyys on piru...oikee itse pääpiru..näin oon ainakin itte miettinyt!
Vai mikä kumma minuun on sitten mennyt?

Mielialani vaihtelee viiden minuutin sisällä laidasta laitaan, halukkuus tai into tai sen puute tai liiallinen sellainen kaikki voi muuttua minuutissa kahdessa ja taas on piru irti..

Olen ollut aivan kauhea, olen ollut itsellenikin aivan kauhea saati mitä rakkaat ympärilläni ovat saaneet kokea ja kuulla!
Voi persuus olen minäkin...kuumine aaltoineni!

Niin siinä se tuli sit sanottua...kuumat aallot ne aallot hiki pintaa korventaa !

Kuumat aallot suuret ongelmat toi, hikivaivat sekä tunnekuohut. Happamen tunnelman ne tullessaan loi..mieli masentaa ja hiki virtaa sekä kaikki alkaa korventaa...

Se oli kuin todellinen nuijaisku päähän tajuta että tähänkö sitä ollaan sitten tultu..ei saameri juurihan pari päivää sitten täytin vajaa 50 vuotta niin ongelmat alkoi heti.
No ei ne het alkaneet vaan ovat tulleet ystäväkseni vierelleni hiljakseen lupaa minulta kysymättä ja ilmeisesti katsoi asuntoni koon senmoiseksi että sinne sekin mahtui asumaan eli jäi pitkäaikaiseksi vieraakseni.

Olen kuullut naisista joille tämä tauti on iskenyt.
He ovat pistäneet perheensä pihalle ja alkanut riehuamaan ja savuamaan aivan kaikesta ja tätä jatkuu päivästä toiseen kuulemma.
Välillä nämä tautin kantajat mököttävät kotonaan, eivät liikuta jo vanhaa takamustaan mihinkään ja miksi liikauttaisi eihän hänestä enään ole mihinkään muuta kuin pilaamaan toisten päivän kuumine aaltoineen.

Minusta on tullut ihan samanlainen.
Kierrän ympyrää isossa sängyssäni keräten joka päivä lisää univelkaa, siirtyen tyynyjeni kera sohvalle josko siellä--no ei...palaten takas lähtöpisteeseen.
Istua nökötän sänkyni laidalla päättämättä mihin pääni laitan välillä pää jo nytkähtää väsymyksen takia polviin ja joku kerta löydän vielä itseni lattialta makaamasta..sekin päivä vielä tulee.
Kun ei aivot toimi niin että jotain järkevää päätöstä aamuyön tunteina enään osaisi tai voisi tehdä.

Istun aamun valkoisen sohvani nurkassa...mökötön en vastaa en piruillanikaan vastaa soivaan puhelimeen.."siinähän etsiin minua ei taida kuitenkaan oikeasti kaivatakkaan"...tämmöinen hölmö minusta on tullut yhdestä taudin kantajasta...kuumien aaltojen alle jääneestä akkapahasta.
Menen ja vielä ääneen sen kerron ja tunnusta..olen tullut siihen ikään että kohta mikkään ei toimi.

Olen ollut oikeasti huolissani itsestäni..ja nyt vasta tajusin että miten huolissani rakkainpani ovat olleet...ja minä pöllö en nähnyt mustien synkkien lasieni takaa että hei joku rakastaa minua ja oikeasti kaipaa ja on huolissaan....rakastuin ilmeisesti itsesäälissä vellomiseen tai siihen saamattomuuden tilaan jonka tämä tauti toi tullessaan.
Nyt kun itse tajusin mistä tämä kaikki johtuu olen kuin uudesti syntynyt..no joo välillä naama punoittaaa kuumuudesta, selkä märkänä hiestä saati ne levottomat unet ja itsesäälissä rypemiset...nämä kaikki onkin johtuneet sinusta tautisesta "madosta" joka olet minuun luikerrellut ominluvin jonka nyt olen päättänyt ilokseni voittaa ja nujertaa.
Mato nimeltä vaihdevuodet..istun sen päälle ja olen ylpeä et saanut minua nujerrettua vaikka aika lähellä se olikin...huh huh onneksi ette rakkaat minua hyljänneet tämänlään aallonniskan päällä käynnin jälkeenkään!