Emännyys on ollut vaikea!
Niin vaikea että itteäänkin hävettää kohta katsoa peilistä kulahtaneita kasvojaan..selvästi tämä elämän hetken tuoma murhe ja tämä kaikki vatutus on jättänyt emännän silmien ympärille syvät uurteet.
Mieliala vaihtuu päivästä toiseen, itkeä pirrautat päivänä ja toisena rumsaammin toisena taas pidät ittes niin pirun kovana että ehei tän suvun akat ei vollaa..ainakaan jonkun menetetyn tai jonkun haaveen tai jonkun semmottisen mitä käsillään ei kiinni saa..ei itketä perskeles!
Itken minä siltikin...astuessani taas tähän yksinäiseen kotiini...käydessäni isoon kylmään petiini taas yksin..tehdessäni taas jumalattoman annoksen ruokaa koko komppanialle ja huomaan kattaneeni pöydän kaikille rakkailleni mutta kukaan ei tullutkaan...tai kun läväytän ison leviän persuukseni pikkiriikkisen saunani kuumille lauteille norkun siellä tovin kunnes tajuan...vittu tästäkään tuu mitään!
Masentaa, masentaa ihmisten iloiset ilmeet, ympärillä pyörivät kivat jouluiset viserrykset perskeles minä joka aina oon jouluna herännyt kukkaan..uutteen komiaan amarylliksen tasoiseen suureen kukkaan levittäen omia tuoksujani kotia laittaessani ja herkkuja valmistaessani...joulumasennus? Olisiko se sittenkin sitä...?
Perunko sittenkin sen niskalaukauksen tekijän jonka männä viikolla netistä itselleni jo tilasin...tuvan takana olis ollut tilaa mihin pammauttaa niin loppuis tämänkin akan viserrys ja kaikesta valittaminen!
Olen ollut hankala...voi perse saan taas hävetä!
Sarppaa...en muuta voi sanoa kun hokea nimeäni ja samalla tukistaa takatukastani ja päättää että nyt tää vollaaminen saa olla tässä.
Joulun olen yksin se on jo menetetty mutta sen tilanteen korjasin niin että varasin työpäiviä jokaiselle juhlapäivälle ja taisin siinä samassa ottaas itselleni päivystyksiäkin eli ei tarvitse yksin olla..katsoa tyhjää joulukuusen alusta olemattomista lahjoista, ei tarvitse olla ojentamassa lämmintä glögi rakkaalle kun ei tätä edes ole jolle sitä antaisi, ei hämmentä valkoista puuroa jota kakarat kuumeisesti odottavat saavansa pienen mantelinmuotoisen palkinnon saanti silmissään...täytyyhän se saada omalle lautaselle sehän on selvä.
Mitä tekee sinkku emännyys? Ostaa sen pirun riisipuuronkin valmiina kaupasta, ei oo mantelia mutta ei sitä siihen muoviseen lokerikkoon laitakkaan koska fiilishän on jo persuuksissa mitä sitä parantamaan moisella ilonaiheella kun manteli omassa lautasessa, lorauttaa sekameteliäkin suoraan litraisesta purkista sitäkään laiskana tänä vuonna valmiiksi ole tehnyt saati ne piparit...vattu yhtään piparia en leivo en vaikka en tosin itse niitä söisikään koska hyvä taikina pilataan uuniin laittamisella sen maku muuttuu sanonko miksi..eli ostan senkin valmiina.
Joulukinkku..voi hitto se vasta stressaakin..mistä ostaa sinkkupalaa vai täytyykö tosiaan uhrata ja ostaa se tutuksi tullut 10kg jääpala jota sit paistaa itselleen että varmasti saa vatsahaavan ym ummetukset ja kurjimukset kun sen ittekseen kuitennii joutuu syömään.
EIkö mitenkään kelloja saisi siirrettyä tai voitaisiinko kerralla hypätä seuraavat kaksi viikkoa joulun ylitse ja alkaa odottamaan vuoden vaidetta onhan se uudenvuoden yö aivan toista sinkkunaiselle kuin jouluinen yö...baariin en lähde pukkeja katselemaan ei samperi ei sentään...mitä mä teen että jään henkiin tästä joulusta...auttakee!!
Joo eloon jäädään..hitto ihan varmasti! Jokaiselle tulee aikoja että kauhotaan kuoppaa ittelleen ja samalla kaadetaan pari aitaa ja ym mahdollista estettä kun ei silmätlaputettuina muka huomaa mitä ympärillä tapahtuu ja muut tekee..
On se onni...että minulla on rakkaat lapset, ystävät te kaikki ympärilläni...teistä olen niin niin hiton kiitollinen!
Saatte tulla joukolla antaa lumipesut tämän kerran lupaan tätä lupausta ei sit monesti tuu...ps..peruin sen niskalauksen antajan antakoon sen perutun ajan toiselle onnettomolla jolle joulu ottaa koville...yksin ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti