lauantai 24. joulukuuta 2016

En usko enään pukkiin...

Joulu se armas aika jolloin jokainen rauhoittuu niin mieleltään kuin menemisiltään.
Emännyys vaan käynyt kierteellä kun pirunmoinen korkkiruuvvi joka viimeisen kierroksensa jälkeen pamahtaa omallalaillaan maatakiretävälle radalle..
Onneksi näin ei sentään käynyt...huh jopa emännyys on tyytyväinen.

Emännyys sai pienet kupeittensa hedelmät vierelleen...hetkeksi. Nautti niiden katsomista muisti heidät sellaisiksi nippu nakkeja vaahtosammuttimia jotka päät kolisten kävivät toistensa kimppuun ja ottaen alati pieniä painiotteluita tai mittelöitä.
Kun nyt katson heitä joudun nostamaan omaa nenääni monta astetta ylemmäksi....heistä on tullut niin isoja komeita uroita..ei ihme että aina on joku tyttö väljyssä tai kokeilussa..
En tiedä kehenkä liet tulleet osin varmaan minuun koska kun laitetaan meidän 4 silmät viereikkäin niin meillä kaikilla on samalaiset...viirusilmät ne lehmänsilmät joita minun nuoruudessani joku minut nähdessään sanoi...lehmän silmät
Isot pallomaiset sivuilta hiukan surumielisesti alenevat....tahtoisin että ilmeeni ei moinen olisi ollenkaan enhän nyt alati niin surumieli olet että jokaisessa valokuvassani joko minun epäilleen juuri itkeneen tai kohat taivas repeää ja itku saa vallan.

Emännyys kirjoitti viestin joulupukille toimitti sen varmoihin käsiin että se kirjoittamani ja hiljaa sanomani joululahja toive toteutusi..odotin sitä viikon sillä toiveessani ilmaisin että lahjan antamisen ajankohdan ei tarvitse olla juuri aattoillan kiirein aika vaan sellainen aika jolloin sen antaja ja saaja ovat kumpikin rauhalilsessa mielentilassa...odottaen mitä sanojalla on samomista.

Kaikkia lahjoja ilmeisesti pukki ei voi toteuttaa tai katsoo ne senlaisiksi että joko lahjan saaja tai antaja ei ole sitä ansainnut..en tiedä niin vain kävi ei tullut vaikka kuinka sormet ristissä sitä odottelin into pinkeenä.
Emäntä katsoo pimeävää takapihaansa, miettii ja päättää...johan se oli vasta kolmas joulu ja toiveeni ei toteutunut jospa se sitten seuraavana jouluna...mutta nyt alan uskomaan että ei se joulupukki taida ollakkaan ollenkaan todellisuutta...kaikki toiveeni hiljalleen unohtuneet ja jonnekkin toisten lahjakääröjen sekaan unohtuneet ja hävinneet..perille ei ainakaan eivät osanneet kulkeutua.

Nooh ei olla lapsellisia vaikka lapsenmielisiä ollaankin...uskon minä pukkiin sahapukkiin kilipukkii ja onhan noita kaikenmoisia vuohipukkejakin...niihin emännyys taitaa uskoa vaan tämä valkoparta saa nyt jäädä toisten jännityslistoille...voin sanoa ei ne toteudu vaikka kuinka toivoisi!

Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...