Kun minä muutan..missä on tavat?
Jo kun astun asunnostani kaikuvaan rappustilaan niin osaanko mennän sen hiljaa?
Kun oikein keskityn poistumaan pikkiriikkisestä kodistani niin osaanko kävellä hiljakseen kompuroimatta, tai osaavatko koirani edetä käytävää niin ettei saisi melkoista älämölöä päällensä kun saavat kaikki naapurinkin piskit vimmastumaan haukkumisellaan. Ei en pysty mitenkään aina sattuu jotain. Uudet kaksiteholasini ( iiik olen siis jo näin vanha kaks teho mummoklasit nenällä) hämäävät rappusissa kovasti ja monet ilmalennot meinannut jo tehdä kun haron pitkillä koivillani rappusissa haparoiden alas ja ylös...kun vielä tän lärvin osaisi pitää kiinni kun horjahtaa.
Meikä joka ei viinaksia paljon maistele niin omaa jo varmaan maineen kovastikkin juopuneesta naisimmeisestä..ei tähän meikäläisen käytökseen muuta varmaan naapurusto keksi.
Minulla on varmaan aikas magee maine jo talossa jossa asustan jo ilman muiden apujakin, mutta kohtalo puuttui peliin.
Tämän maineen sai aikaiseksi tämä minun vuokraisäntäni...eli joku muu on mainettani kasvattanut minun kokonaan ollessa toisaalla osallistumatta mitenkään tähän toimitukseen..
Viimeisenä remonttipäivänä hän ja apupoika ajoivat pakuuttiautonsa oven eteen helpottaakseen maallisen mammonansa kantamisen ettei tarvitse jääpeitteen alla olevan pihan läpi kaikkea kantaa. Jättivät huomaamattaan siinä naapurirapun nuorenmiehen sumppuun omalla autollaan..tosin tämä nuori uros ei ollut autossaan istunut kun nämä jo iäkkään puoleiset remppamiehet siihen kurvasivat.
Viimeistä työkonettaan kantaessaan pihassa odottavaan autoon naapurin nuorijuippi oli jo siinä vaiheessa menettänyt vähäiset hermonsa ja tää painoi lahjakkaasti autonsa ratissa olevaa äänitorvea...kympin suoritus jopa minä tämän mölyn kuulin kerroksissa olevaan asuntooni.
Nuori mies oli menettänyt hermonsa ja lupasi turpakeikan vanhoillepojille jo ennen kuin kunnolla taloon edes kerkeävät asettumaan jos pakettiauto ei ala edestä liikkumaan..vuoksaisäntä katsoi tovin nuoren miehen möykkäämistä, laittoi viimeiset työkalunsa pakuutin perälootaan ja käveli kohti nuorta urosta joka rehvakkaasti heilutteli nyrkkiään ääntelynsä tahdissa...turpiin tulee joo usko vaan!! :)
Tämä lähes kaksimetrinen vuokranantajani nojasi juipin sivulasiin ja sanoi..."kuule ookko sää kuullut samaa juorua että tässä talossa asuu kuulemma yksi homokin??" Tiedätte varmasti kuinka nopeasti vanhamies juoksi autolleen ja painoi vimmatusti kaasupoljinta ja ei kun karkuun..siihen paikalle jäi nuorimies hölmistyneenä että mitä se sanoi??? :)
Minun maine oli siis jo menetetty kun edes kerkesin majoittua betoniseen laatikkooni.
Tätä maineeni parantamista ei ainakaan helpota sekkään että pistin sitten ihan omin kätösin talon mankelinkin solmuun ja sain kuin sain kaksi huoltomiestäkin paikalle tilannetta ihmettelemään.
Niin meinasin minä kämpänkin tänään polttaa..onneksi sain sammutettua vaikka koville se ottikin!! Suosittelen ei kannata käyttää kuin kotimaisia tuikkukynttilöitä...ainakin minä jätän ulkomaisen peen jollekkin muulle joka haluaa talostaan eroon vaikka sit tosiaan polttamalla.
Mistä saisin taas sen innon ja inspiksen salitreeneihin? Kamukin odottaa kovasti että joko mennään joko päästään taas saunomaan ja koheltamaan että saa hävetä seuraavan kaks viikkoa omia touhujaan? Niitä naurun remakoita ym hauskuuksia on ihan ikävä, niistähän saisi ihan romaanin kun jaksaisi kaiken kertoa...mutta mitä tekee akka? Ei viitsi ei jaksa ei saa otetta itsestään ei mistään...tulisi joku joka antaisi persuuksille sen potkun että akka nyt liikkumaan!
Joo hei haluun oman PT.n kotiakkin...sellaisen miehenkuvatuksen joka nostaisi minut sängystä kun en siitä viitsisi nousta, pukisi salitrikoot runsaille kintuilleni, kampaisi hiukseni ja tietysti täyttäisi salitreenikassinikin valmiiksi..sellainen pieni kodin hengetär miehen vartalossa..mistä kuvastosta niitä voisi tilata?? Niin jos saamaan rupee niin mulle sit kans..niitä PT:tä siis..
Minä en ymmärrä mikä ihmeen väsymys tai kankeus tai mikä lie minuun on iskenyt. Toki noita päällystettyjä pikiteitä taaperran pieneten karvaisten kavereideni kera, mutta siihen se jääkin.
Nyt tarviin tosiaan sen joka motivoi ja kannustaa...ehkä minulle on vain sattunut liikaa asioita ja murheita ja muutto ym ym huh väsyttää jo koko ajatuskin!
Mut hitsit hei oon mää vaan eri muija...miettikääs! Yksin tän sain aikaiseksi...ja rakas Mimmi kantoapuna...tää on valmis! Nyt avaan tuon oveni ja pistän kätöseni ristiin niin mä tiedän kuka sieltä tulee...kun oikein toivon..tulethan jookosta...vink vonk! ? ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti