Maailma on kaunis ♫ ♪

Täällä taasen akkapaha juoksee koirien kera pitkin peiteltyjä katuja kun niitä nyt kilometrikaupalla emännän nenän alle suodaan. Ei tarvitse hyppiä vesilammikoiden yli eikä kulkea kumiterät kintuissa että koirien kera lenkille pääsee.
Hmm kummassakin on ne puolensa ehkä tämän alueen hyvätpuolet siin olikin.

Kevät tulee mihin hittoon kaiken tarmoni puran tässä betoniviidakossa??
Miten saan ajan kulumaan ja kun se samperin viherpeukalo alkaa kutiamaan niin tuskastun...tiendän sen jo nyt.
Mielessä siintää jokin pieni mökkipaha jonka akkunasta pääsen kurkkimaan ulkoilmaa, haistella kukkien tuoksua, istua portahilla koiran kera ja katsella kun linnut tekevät omia touhujaan.
Sen verran maalainen meikäläinen on että betonisen bunkkerini pieni kantti kertaa kantti parveke ei tätä fiilista korvaa millään.
Niin onhan minulla veljeni kera huvila. Voi mikä paratiisi onkaan, mutta millä mennä sinne 60km pähän jos joudun luopumaan peltisestä lehmästäni? Pyörällä koirien kera? Kävellen...joo ei eli sinnekkään ei tule ilmeisesti kovin matkailtua.

Nyt kun minulla on aikaa miettiä tulevaisuutta ja tätä hetkeä niin nyt jo tiedän että en ole mikään sinkkuihminen. No pakkohan se sinkkuna on elonsa viettää jos kelleen ei kelpaa se on tarinan huonopuoli se, mutta tiedän että minusta ei siihen ole tai olisi ainakin enemmän jakamaan arkea jonkun toisen kera.
Pelkään jo nyt tulevia juhlia..joulut ym .
Millaista se on kun lapset eivät välttämättä äiteen pieneen boksiin viitsi ahtautua, olen siis ilmeisesti yksin.
Kelle ne lihaisat pullat väännän, tai pottumuussin nyppysoossilla...ketä ruokin ja hellittelen? Itteään ei viitsi kun tuntuu jo että omaan maalliseen nahka-asuun kohta mahdukkaan ja ei viitsi ääriään myöten tätäkään muottia täyttää.

No ei kait siinä..on se vaan alettava tätä arkea alkamaan touhuamaan pakettiin. Koiratkin lähtee maalle reiluksi viikoksi niin kelle sitten puhun...seinille ilmeisesti...äääh tympii ja kovasti eli tule ja piristä päivääni!! ♥