lauantai 16. tammikuuta 2016

Luukutan Elaa... :)

Heräsin ihanaan pakkasaamun auringonpaisteeseen.
Tunsin kuin olisin "uudesti syntynyt" tai jotain suurta olisi yön aikana minulle tapahtunut.
Ilmeisesti olen alitajunnassani selvittänyt elämäni kiekuroita ja päättänyt nyt istua niiden kiekuroiden päälle ja laittaa murheet sivuun...niin hyvä fiilis on!

Ihana kun ei ole kiire mihinkään. Saa peittää alastoman vartalonsa pehmoiseen jumpsuittiin ja kaivautua vielä toviksi soffan pehmoiseen syleilyyn lämpöisen filtin alle.
Päätin nauttia tovin  musiikista ja sitä luukutinkin kovalla, haparoiden sanoja perässä ja huomasin kuinka musiikin tuoma nautinto sai jalankin vipattamaan.
Tunsin kuinka hyvä minulla nyt on..helpottunut se ehkä jotenkin kuvaa parhaiten.
Ei niiden murheiden puhumista kannata pitkittää joskus ne on puhuttava ja hyvä kun se nyt on tehty..saan taas jammailla omalla tahollani ja nauttia siitä mistä toinen ei ehkä nauttisi.
Kuuntelin Elan keikkataltioinnin kahteen kertaan. Ihailin nuoren miehen temmellystä suurella lavalla ja kuinka tämä nuorimies on yhtä hymyä.
Tuo hymy tarttuu sitä karkuun ei pääse ja miksi menisikään? Onhan se kiva katsella kun artisti joka nauttii olla lavalla ja ottaa faninsa niin täydellä syrämellä mukaan keikan kulkuun kun vaan voi.
Jokunen tiukkapipoisempi esiintyjä voisi ottaa mallia nuoren miehen poukkoroinnista..voi niitä tanssiaskelia siellä lavalla ottaa...sehän  on  ihan katsojalle ilona silmissä ! :)

Mimmin kaa piti het hetki turinoida ja löimme sanallisesti lukkoon tulevan kesän yksi keikka ainakin...Elan keikka!
Mä niin näen meidät kahdet keski-ikäisen mummon siellä alta 20v neitokaisten joukossa, mutta hittojako moisesta?
Voisinhan jopa Robininkin keikalle itteni ängetä ja jammailla koko keikan edestä.
Lupasin hommata meille Rähinä t-paidatkin keikalle että varmasti kaikki tietävät ketä me kaksi emäntä pahaa fanitamme.
Tulee ihan  mieleen ne nuoruuden kesäillat kun liftattiin likkaporukassa keikoille ja juostiin naamapunaisena tiettyjen artistien perässä.
Heh oli sekin touhua.
Märissä päiväunissa tietysti vieraili nuoren tytön mielessä tietyt laulaja ehdokkaat ja heille niitä vaaleanpunaisia sydämiä mielessä yrtti sitten keikan aikana satojen tyttöjen joukosta esiintyjälle heitellä..telepaattisesti.
Voip olla että samaisella keikalla oli joku muukin niitä samoja telepaattisia kykyjä suorittamassa koska eihän niistä unista tullut totta, mutta onhan se kiva haaveilla.
Nyt kun katsoo näitä elämänsä julkisuudelle antaneita nuoren tytän märkiä unelmia, voin sanoa että on se perhanan hyvä että ne telepatiat ei sitten ottaneet onkeensa..suurin osa on viinan polttamia rokkonaamaisia vanhoja körmyjä...joo ei kiitos !  On siellä pari hyvinkin elämän kouran alla selvinnyttä joilla hiukan tietysti juonnetta on jo otsalla ja iho karaistunutta, mutta täytyyhän se eletty elämä jonkin verran näkyä sitä ei voi kieltää.

Hymy..sitä en unohda en koskaan...tiedät sen ♥

Onni  on kuin suudelma...se täytyy antaa että sen voi ottaa!




Ei kommentteja:

Kalana kuivalla maalla

 Miten tämä voi olla mahdollista? Tuo kysymys on monen ystäväni suulla kun kerron tekemisiäni ja touhuamisiani. Ne jotka ovat lukeneet kirjo...